Oppimispelejä on tehty kaiken ikäisille pelaajille ja hyvinkin erilaisiin tarkoituksiin. On aivan pienille lapsille suunnattuja pelejä joissa opiskellaan vaikkapa värejä tai eläimiä, ja toisaalta esimerkiksi ammatillista koulutusta tukevia.
Joskus pelit on suunniteltu siten että oppimista tapahtuu lähes huomaamatta pelin ohessa. Tällaisia ovat etenkin lapsille suunnatut seikkailut jotka sisältävät myös vaikkapa maantiedettä tai matemaattisia pähkinöitä.
Kaikkia ei välttämättä edes ole suunnattu ensisijaisesti opetustarkoituksiin, mutta pelatessa tarttuu mukaan myös tietoa. Vanhempi pelisukupolvi voi muistella vaikkapa legendaarista Civilization-pelisarjaa tai toiseen maailmansotaan sijoittuvia pelejä. Historia tuli hyvinkin tutuksi. Rahapelit ja vedonlyönti ovat puolestaan saaneet monen syventymään todennäköisyyksien ja tilastojen maailmaan.
Pelien käyttö opetustarkoituksiin ei rajoitu faktatiedon välittämiseen. Pelit voivat käsitellä myös abstraktimpia asioita kuten kiusaamista, suvaitsevaisuutta ja muiden huomioimista. Esimerkiksi suomalainen LudoCraft on tehnyt suosituista Petra-kirjoista virtuaalimaailman jonka tavoitteena on opettaa vapaamuotoisen seikkailun kautta monikulttuurisuutta.
Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, pelejä on kohdistettu myös aikuisille esimerkiksi työnhaun tueksi. Mielenkiintoinen uusi lähestymistapa oli myös Ylen Trollitehdas-peli, joka pyrki opettamaan yhä tärkeämpää kansalaistaitoa: informaatiovaikuttamisen tunnistamista.
Oikeastaan on vaikea kuvitella taitoa jota ei voisi jollain tapaa pelillistää, vaikka pelit eivät toki yksin muodosta opetuskokonaisuutta. Peleillä ei siis ole tarkoitus korvata opettajan/perehdyttäjän ja oppilaan vuorovaikutusta vaan tukea sitä. Opettajan vastuuta ei siis voi ulkoistaa.